Siirtohinnoittelu Intiassa

Mitä siirtohinnoittelu on?

Siirtohinnoittelu (Transfer Pricing, TP) tarkoittaa sisäisiä siirtohintoja tavaroiden, palveluiden tai immateriaalioikeuksien toimittamisesta konserniyhtiöiden välillä.

Siirtohinnoittelupolitiikan avulla käy ilmi, mistä kansainvälinen yritys saa voittonsa ja missä maissa nämä voitot on verotettava. Siirtohinnoittelupolitiikan avulla käy myös ilmi, miten yritysryhmän keskinäiset hinnat määritetään.

OECD:n ohjeiden mukaan lähipiirien välisten liiketoimien tulee noudattaa niin sanottua markkinaehtoperiaatetta (arm’s-length principle).

Tämä tarkoittaa, että lähipiirien välisen siirtohinnan on oltava sama kuin hinta, jonka riippumattomat osapuolet veloittaisivat toisiltaan valvomattomissa olosuhteissa. Tämä koskee liiketoimia, kuten:

• aineellisen tai aineettoman omaisuuden osto, myynti tai vuokraus,

• palvelu,

• rahan lainaaminen tai lainaksi ottaminen,

• mikä tahansa liiketoimi, joka vaikuttaa voittoihin, tuloihin, tappioihin tai varoihin,

• lähipiiriyritysten (AE) keskinäinen sopimus kustannusten ja kulujen jakamisesta.

Siirtohinnoittelu Intiassa

Intian vuoden 1961 tuloverolain (Income Tax Act) pykälät 92–92F sisältävät ohjeet siirtohinnoittelun laskemiseen ja menettelyihin, joita on noudatettava kahden tai useamman samaan konserniin kuuluvan yrityksen välisissä liiketoimissa.

Intian siirtohinnoittelulainsäädäntöön vaikuttavat pitkälti OECD:n siirtohinnoitteluohjeet, mutta ne on mukautettu vastaamaan erityisesti Intian verojärjestelmän tarpeita.

Siirtohinnoittelusäännösten soveltamisala

Siirtohinnoittelusäännökset (TPR) koskevat kaikkia yrityksiä, jotka tekevät kansainvälisen liiketoimen tai rajat ylittäviä liiketoimia lähipiiriyrityksen (AE) kanssa. Tavoitteena on päästä markkinaehtoiseen hintaan (Arm’s Length Price, ALP).

Tämä on siirtohinta, joka vastaa hintaa, jonka riippumattomat osapuolet veloittaisivat toisiltaan valvomattomissa olosuhteissa. Intiassa tämä vastaisi markkinoiden vähittäishintaa (Market Retail Price, MRP).

MRP on valmistajan laskema enimmäishinta, jota Intiassa myytävästä tuotteesta saa veloittaa. Jälleenmyyjät voivat kuitenkin halutessaan myydä tuotteita MRP:tä halvemmalla.

Markkinaehtoinen hinta (ALP)

Markkinaehtoinen hinta (ALP) eli siirtohinta, jonka osapuolet olisivat veloittaneet, jos liiketoimi olisi ollut kahden toisilleen tuntemattoman osapuolen välillä, on määritettävä Intiassa jollakin seuraavista laissa säädetyistä menetelmistä:

• Vertailukelpoisen kontrolloimattoman hinnan menetelmä (CUP);

• Jälleenmyyntihintamenetelmä (RPM);

• Kustannusvoittolisämenetelmä (CPM);

• Voitonjakomenetelmä (PSM);

• Liiketoiminettomarginaalimenetelmä (TNMM);

• Muut vastaavat menetelmät.

Tähän liittyen keskusverolautakunta (Central Board of Direct Taxes) on todennut, että “muut vastaavat menetelmät” voivat olla mikä tahansa menetelmä, joka ottaa huomioon samasta tai samankaltaisesta liiketoimesta veloitetun hinnan, riippumattomien yritysten kanssa tai välillä, samankaltaisissa olosuhteissa ja kaikki olennaiset seikat huomioiden.

Yhtäkään menetelmää ei pidetä Intian veroviranomaisten toimesta ensisijaisena. Liiketoimeen sopivin menetelmä määritetään liiketoimen luonteen ja luokan tai siihen liittyvien henkilöiden ja toimintojen perusteella.

Lähipiiriyritys (AE)

Yritys on lähipiiriyritys (Associated Enterprise, AE), jos se osallistuu toisen yrityksen johtamiseen ja/tai sillä on määräysvalta toisessa yrityksessä. Osallistuminen voi olla suoraa tai epäsuoraa, tai tapahtua yhden tai useamman välikäden kautta.

Määräysvalta määritellään laajemmin kuin pelkkä osakkeiden, äänivallan tai yrityksen johdon nimitysvallan omistaminen. Myös velat ja määräysvalta liiketoiminnan eri osa-alueisiin, kuten raaka-aineisiin, myyntiin ja aineettomiin hyödykkeisiin, sisältyvät oikeudelliseen määritelmään.

Siirtohinnoitteludokumentaatio

Intiassa, kuten Euroopassakin, siirtohinnoittelulle on dokumentaatiovaatimuksia. Ne perustuvat OECD:n ohjeisiin ja edellyttävät yrityksiä laatimaan kolme asiakirjaa:

1. Master file (pääasiakirja): Tämä vaaditaan yritystä koskevien tietojen ylläpitämiseksi, mukaan lukien tiedot taloudellisesta ja ei-taloudellisesta toiminnasta.

2. Local file (paikallinen asiakirja): Tämän tulisi sisältää kaikki olennaiset tiedot yrityksen konsernin sisäisistä liiketoimista kussakin yksittäisessä maassa.

3. Maakohtainen raportti (Country by Country Report, CbCR): CbCR:n tulisi sisältää tiedot tuloista, maksetuista veroista ja taloudellisen toiminnan mittareista maissa, joissa yritys toimii.

Lisäksi on myös pakollista hankkia riippumaton tarkastuslausunto kaikista lähipiiriyritysten välisistä kansainvälisistä liiketoimista. Myös tiedot ALP:n määrittämiseen sopivimman menetelmän valinnasta on säilytettävä.

Yritykset, joiden kansainväliset liiketoimet jäävät alle 10 miljoonan rupian kynnysarvon, eivät ole velvollisia ylläpitämään tällaista dokumentaatiota.

Mutta näissäkin tapauksissa on välttämätöntä, että voidaan esittää dokumentaatio, joka tukee kansainvälisiin liiketoimiin valittua markkinaehtoista hintaa.

Todistustaakka

Vastuu oikean ALP:n määrittämisestä on veronmaksajalla eli yrityksellä. ALP:n on oltava sovellettavien siirtohinnoittelulakien mukainen ja tuettava säädetyllä dokumentaatiolla. Jos veroviranomainen katsoo, että:

• kansainvälisessä liiketoimessa veloitettua hintaa ei ole määritetty säädettyjen ALP-menetelmien mukaisesti,

• kansainvälistä liiketoimea koskevia tietoja ja asiakirjoja ei ole tallennettu ja ylläpidetty TPR:n mukaisesti,

• ALP:n laskemiseen käytetyt tiedot eivät ole oikeita tai luotettavia,

• yritys ei ole toimittanut tietoja tai asiakirjoja, jotka sen olisi pitänyt toimittaa,

— se voi hylätä yrityksen ALP:n ja siirtää asian siirtohinnoitteluvirkailijalle (Transfer Pricing Officer, TPO), joka aloittaa tutkinnan.

Jos tässä käy ilmi, että yritys ei ole ilmoittanut tiettyjä tuloja, veronmaksajan ilmoitettua tuloa tai ALP:tä voidaan mukauttaa TPR:n mukaiseksi määräksi. Monissa tapauksissa määrätään myös sakko.

Nämä seuraamukset liittyvät virheelliseen siirtohinnoitteluun Intiassa:

Ennakkohinnoittelusopimukset (APA)

Riitojenratkaisuprosessi Intiassa on hidas ja hyvin aikaa vievä. Siksi hallitus on ottanut käyttöön vaihtoehdon: ennakkohinnoittelusopimuksen (Advance Pricing Agreement, APA).

APA on menettelysopimus veronmaksajan ja veroviranomaisen välillä siirtohinnoitteluriitojen välttämiseksi määrittämällä etukäteen joukko kriteerejä, joita sovelletaan tiettyihin rajat ylittäviin kontrolloituihin liiketoimiin tietyn ajanjakson aikana, jolloin ALP määritetään etukäteen.

Yksipuoliset APA-sopimukset CBDT:n kanssa suojaavat yrityksiä Intian aloittamilta ALP-mukautuksilta. Se auttaa myös luomaan verovarmuutta, vähentämään oikeudenkäyntikuluja ja välttämään kaksinkertaista verotusta. Veronmaksajan on kuitenkin jätettävä vuosittainen vaatimustenmukaisuusraportti (Annual Compliance Report, ACR) vuosittain.

Tarkistuslista siirtohinnoittelulle Intiassa

Intian veroviranomaiset puuttuvat hyvin tiukasti siirtohinnoittelun väärinkäytöksiin. Sovellettavien siirtohinnoittelusäännösten noudattamatta jättäminen johtaa seuraamuksiin ja veroviranomaisten merkittävään puuttumiseen liiketoimintaan.

Koosta riippumatta yritysten tulisi kiinnittää tarkkaa huomiota siihen, että niiden kansainväliset liiketoimet noudattavat Intian siirtohinnoitteluohjeita, ovat riittävän vankkoja kestääkseen veroviranomaisten tarkastuksen ja on suunniteltu lieventämään tahattomia veroseuraamuksia.

Pidä siksi seuraava tarkistuslista käsillä ja ole aina valmiina:

• Tunnetko markkinaehtoperiaatteen? Varmista, että tunnet Intian siirtohinnoittelusäännökset, jotta et jää pimentoon.

• Tiedä, miten markkinaehtoperiaate lasketaan Intiassa ja täyttääkö konsernin sisäinen hinnoittelusi sovellettavat siirtohinnoittelustandardit.

• Onko siirtohinnoitteludokumentaatiosi kunnossa? Valmistele perusteellinen dokumentaatio. Laadi tarvittaessa vuosittainen siirtohinnoitteludokumentaatio.

• Tarkista käytäntösi säännöllisesti.

• Ole aina valmis tarkastukseen. Yleensä tarkastukset voivat ulottua 3–5 vuotta taaksepäin, mikä tekee entistäkin vaikeammaksi saada kaikki oikeat paperit kuntoon hetkessä.