E-kaupan sääntely Intiassa: mitä sinun tulee tietää, jos haluat myydä verkossa

E-kaupan sääntely Intiassa ulkomaisille yrityksille

Vuodesta 2015 lähtien 100 % ulkomaisia suoria sijoituksia on sallittu Intian verkkokauppamarkkinoilla, mutta se ei tarkoita, että mikä tahansa ulkomainen yritys voisi avata oman verkkokaupan ja alkaa myydä intialaiselle kuluttajalle.

Intian hallitus käyttää kahta erilaista mallia verkkokauppamarkkinoilla, joilla on erityiset säännöt ja rajoitukset ulkomaisille sijoittajille:

Varastomalli (Inventory Model)

Varastomallissa, jonka tunnemme esimerkiksi Amazonin kaltaisista yrityksistä, tavarat ja palvelut siirtyvät verkkokauppayrityksen omistukseen ja myydään sitten suoraan asiakkaalle.

Verkkokauppayritys on siis sekä varaston että myyntialustan omistaja, jolla tavaroita myydään.

Nykyiset Intian säädökset eivät salli ulkomaisia suoria sijoituksia varastomallissa.

Tämä tarkoittaa, ettei ulkomainen yritys saa Intiassa pyörittää verkkokauppaa, jossa se myy tavaroita ja palveluita omasta varastostaan, koska säädökset eivät salli ulkomaisen yrityksen olla 100-prosenttinen omistaja myyntialustasta ja tästä varastosta.

Tähän sääntöön on poikkeuksia. Ulkomainen taho voi omistaa jopa 49 % intialaisen verkkokauppa-alustan osakkeista varastomallilla, jos:

• Alustalla myydään Intiassa valmistettuja (Made in India) tuotteita;
• Perustaja on Intian kansalainen;
• Yritystä johtaa intialainen johto;
• Yritys kerää varoja kotimaassa, mikä johtaa siihen, että suuret intialaiset yritykset sijoittavat uudelleen uusiin alan startup-yrityksiin.

Markkinapaikkamalli (Marketplace Model)

Markkinapaikkamallissa verkkokauppayksikkö omistaa vain verkkoalustan ja toimii siis välittäjänä myyjien ja ostajien välillä.

Lisäksi verkkokauppayritys saa tarjota tukipalveluita myyjilleen, kuten logistiikkaa, varastointia, puhelinpalvelua ja maksujen keräämistä.

Markkinapaikkamallissa sallitaan 100 % ulkomaisia suoria sijoituksia, ja ulkomaiset yritykset voivat siis omistaa verkkokauppa-alustan kokonaan, kunhan ne eivät omista varastoa.

Ulkomaisessa omistuksessa oleville verkkokauppa-alustoille on kuitenkin lisää sääntöjä:

• Verkkokauppa-alustat eivät saa myydä tuotteita yrityksiltä, joissa niillä on osakkuuksia. Verkkokauppayksiköllä ei saa olla vaikutusvaltaa tai omistusta alustalla myytäviin tavaroihin/palveluihin. Esimerkiksi verkkokauppa-alusta ei voi tehdä aloitetta tarjota tuotteita suurilla alennuksilla – yritys katsotaan tällöin automaattisesti verkkokauppayksiköksi varastomallilla, kaikkine seurauksineen.
• Intialaisen verkkokauppa-alustan kautta myyvä yritys ei saa myötävaikuttaa yli 25 %:iin alustan kokonaisliikevaihdosta.
• Vain verkossa myytäviä yksinoikeusbrändejä ei sallita. Verkkokauppayksikön on kiellettyä tehdä yksinoikeussopimuksia myyjän kanssa myydäkseen tämän tuotteita yksinomaan yhdellä alustalla.
• Myyjän nimi ja yhteystiedot on oltava verkkosivustolla.
• Myynnin jälkeiset toiminnot ovat yksinomaan myyjän vastuulla. Verkkokauppa-alustaa hallinnoiva yksikkö ei saa tarjota tätä palvelua.

Kuluttajansuojalaki 2019 (Consumer Protection Act 2019)

Heinäkuun 2020 lopulla Intian hallitus otti käyttöön uuden lain, joka asettaa velvoitteita verkkokauppiaille. Kuluttajansuojalaki 2019 pyrkii tarjoamaan kuluttajille enemmän läpinäkyvyyttä liiketoimintaan ja tuotteisiin, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Vuodesta 2020 lähtien verkkokauppiaiden on siksi ilmoitettava alustoillaan tiedot palautuksista, hyvityksistä, vaihdoista, takuusta, toimituksesta ja lähetyksestä, maksutavoista ja valitusmenettelyistä sekä “alkuperämaasta”.

Alkuperämaa on mainittava myös itse tuotteissa.

Kansainvälisten yritysten, jotka tarjoavat tavaroitaan ja palveluitaan intialaisen verkkokauppayksikön markkinapaikalla, on toimitettava yllä mainitut tiedot kyseiselle yksikölle.

Vuodesta 2020 lähtien verkkokauppa-alustojen on tarjottava kuluttajille mahdollisimman paljon tietoa alustojensa myyjistä.

Tähän kuuluvat:

• yrityksen nimi,
• osoite,
• asiakaspalvelunumero,
• ja mahdolliset arvostelut tai muu palaute myyjästä tai tuotteista.

Lopuksi tuotteessa on ilmoitettava “kokonaishinta” yhdessä mahdollisten piilotettujen lisämaksujen, kuten toimituskulujen, kanssa, eivätkä alustat saa “manipuloida” tarjottujen tavaroiden ja palveluiden hintaa kohtuuttoman voiton saamiseksi.

Digitaalisen henkilötiedon suojaa koskeva laki (Digital Personal Data Protection, DPDP Act)

Digital Personal Data Protection Act, 2023 on laki, joka tarjoaa kattavan kehyksen intialaisten kansalaisten henkilötietojen suojaamiselle. Laki vaikuttaa siihen, miten verkkokauppayritykset keräävät, käsittelevät ja suojaavat henkilötietoja.

Keskeiset näkökohdat, jotka yritysten on otettava huomioon:

1. Tietojen lokalisointi: Yksi lain vaikuttavimmista näkökohdista on vaatimus säilyttää tietyt tietokategoriat (erityisesti “kriittiset henkilötiedot”) Intian rajojen sisällä. Verkkokauppayrityksille tämä voi tarkoittaa paikallisten tietokeskusten perustamista tai intialaisten pilvipalveluntarjoajien käyttöä.
2. Tietojen luokittelu: Laki erottaa toisistaan “henkilötiedot”, “arkaluonteiset henkilötiedot” ja “kriittiset henkilötiedot”, joilla kullakin on erilaiset suoja- ja vaatimustenmukaisuusvaatimukset.
3. Suostumus: Nimenomainen ja tietoon perustuva suostumus on keskeinen pilari, verrattavissa eurooppalaiseen yleiseen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Yritysten on laadittava selkeät, ymmärrettävät tietosuojakäytännöt paikallisilla kielillä ja pyydettävä aina suostumus ennen tietojen tallentamista.
4. Oikeus tulla poistetuksi: Kuluttajilla on oikeuksia, kuten oikeus perua suostumus sekä oikeus tietojen korjaamiseen ja poistamiseen, samaan tapaan kuin GDPR:ssä.
5. Tietosuojaviranomainen: Laki säätää tietosuojaviranomaisen (Data Protection Authority, DPA) perustamisesta, joka valvoo vaatimustenmukaisuutta ja voi määrätä seuraamuksia rikkomuksista.
6. Pakollinen tietoturvaloukkausten ilmoittaminen: Yritysten on ilmoitettava tietoturvaloukkauksista viranomaisille tietyn ajan kuluessa.
7. Sakot ja seuraamukset: Vaatimustenvastaisuudesta ehdotetaan merkittäviä sakkoja, jotka voivat olla prosenttiosuus yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

Näin ulkomaiset yritykset varmistavat, että ne noudattavat Intian e-kaupan sääntelyä

Yritykset, jotka jo noudattavat GDPR:ää, ovat hyvässä lähtöasemassa, mutta niiden on otettava huomioon Intian erityisvaatimukset, kuten tietojen lokalisointi.

Paikallisten oikeudellisten asiantuntijoiden palkkaaminen, jotka ovat erikoistuneet tietosuojaan, ei ole tarpeeton ylellisyys varmistettaessa, että noudatat täysin Intian lainsäädäntöä tällä alueella.

Lisäksi on tärkeää arvioida, missä tietosi tallennetaan ja käsitellään, ja tarvitsetko paikallisia palvelimia tai pilviratkaisuja Intiassa.

Sinun on myös varmistettava, että sinulla on selkeä, monikielinen tietosuojakäytäntö, joka noudattaa Intian vaatimuksia, ja että voit ilmoittaa tietoturvaloukkauksista sekä toteuttaa tallennettuja tietoja koskevat pyynnöt nopeasti ja turvallisesti.

E-kaupan sääntöjen noudattamista valvoo Intiassa keskuskuluttajansuojaviranomainen (Central Consumer Protection Authority, CCPA), ja näiden uusien lakien rikkomisesta seuraa tuntuvia sakkoja. Varmista siksi, että yksikkösi Intiassa noudattaa aina uusimpia säädöksiä.